JP-Kunnalisanomien (25.10.23) juttu seuran hirviporukasta

Kirsi Kuusisto

Hirvenmetsästyksen aloituspäivänä 14.10. Alapään Eränkävijöillä oli pitänyt kiirettä. Yhden päivän aikana saaliiksi saatiin Kauhajoentien maastoissa 10 hirveä, joista kolme aikuista urosta, kolme aikuista nuppaa eli naarashirveä ja viisi vasaa. Näiden lisäksi hirviä nähtiin liikkeellä pitkälti toistakymmentä.

– Meillä on kaatoluvat metsästyksen alkaessa 12 aikuiseen hirveen ja 12 vasaan. Lupia on tänä vuonna vähemmän, mutta hirviä normaalin paljon, totesi jahtipäällikkö Joonas Marttila metsästysmajalla ennen jahtiin lähtöä.

Alapään Eränkävijät on yksi Jalasjärven suurimmista metsästysseuroista. Jäseniä on noin 300, joista useita on oman kylän ja paikkakunnan ulkopuolelta.

Jahtipäällikkönä vuodesta 2017 alkaen toiminut Joonas Marttila ohjeistaa jahtiporukan ulkona. Tänä päivänä on tarkoitus saada ”tappisarvia” eli nuoria uroksia, joilla on maksimissaan viisi sarvipiikkiä, naarashirviä sekä vasoja. Käyttöön otetaan radiopuhelimien lisäksi nykytekniikkaa eli kännykkäsovellus, joka helpottaa jahdin viestintää reaaliajassa.

Alapään Eränkävijöillä on noin 18 000 hehtaarin suuruinen metsästysalue. Tänään lähdetään ensin Sikakylän ja Salmenmaan alueille. Porukka metsästää neljässä ryhmässä, jotka toimivat jahtipäällikön ja edelleen ryhmänjohtajan ohjeiden mukaan.

– Ryhmänjohtajilla on tärkeä rooli. Paitsi että ohjeet annetaan selkeästi, pitää ryhmänjohtajan olla myös joukkuepelaaja, toteaa Joonas passipaikkaa lähestyttäessä.

Lähistöllä on autiomökki. Yksi metsästyksen säännöistä on, ettei saa ampua 150 metriä lähempänä asuttua rakennusta.

– Vaikka tuo rakennus on autiomökki, pidämme etäisyyden varmuuden vuoksi yleensä suurempana.

Turvallisuus on yksi tärkeimmistä huomioon otettavista asioista tässä harrastuksessa, sanoo Joonas.

Pian maastosta kuuluu koirien haukuntaa. Koska lauantain keli oli pienessä pakkasessa kuulas ja sateeton, kuuluvat metsän äänet passipaikalle hyvin. Vaikka näköhavaintoa emme saaneet, näytti hirvi menneen sovelluksesta nähtynä läheltä. Pian jahtipäällikölle tulee tieto, että vasa on ammuttu.

Ensimmäinen ajo päättyy ja siirrymme toiseen paikkaan. Välillä Joonas ohjeistaa koiranohjaajat. Koiria on tänään mukana 10.

Toisellakin passipaikalla koirien työskentelyä ei voi kuin ihailla. Mahdollinen saalis menee todella läheltä. Mutta päivän toinen vasa saadaan kuin saadaankin.

– Melkein joka syksy jahdissa käy ainakin kerran niin, että huono-onninen hirvi tulee passilinjaan sen takaa, jolloin se on helppo saalis. Tai sitten aivan ääressä käväisee kauriita tai peuroja vähän kuin irvailemassa. Meidän porukka ei saa niitä ampua, meillä on lupa hirviin ja villisikoihin, kertoo Joonas.

Jännittävät jahtitilanteet koukuttivat toimittajankin. Joonas sanookin jännityksen yhdeksi syyksi siihen, miksi metsästäminen ylipäätään kiinnostaa niin nuoria kuin vähän iäkkäämpiäkin. Porukan vanhin, 79-vuotias Kalevi Lapiolahti on edelleen kovalla innolla mukana.

Joskus kotiseutu vetää puoleensa metsästysseuran jäseneksi kauempana asuvia. Luopajärveltä lähtöisin oleva hyvinkääläinen Kari Nisula kulkee hirvimetsällä kolmatta vuotta.

– Minulla on ollut aina kipinä metsästykseen, ja luonnossa liikkuminen on mieluista, kertoo Nisula taukopaikalla.

Ensikertalaisena kaksi vuotta sitten Kari Nisula onnistui ampumaan nupan. Vaikka kokemus olikin hieno, sanoo Nisula sen olevan vain pieni osa metsästysharrastusta, jonka hän toteaa olevan harrastuksena monipuolinen.

– Myös sosiaalinen osuus on tärkeä. Syksy on metsästäjälle hienoa aikaa, kertoo lisäksi vaeltamassa ja kalastamassa viihtyvä Puolustusvoimien operaatiopäällikkönä työskentelevä kenraalimajuri.

Metsästäjät lähtivät iltapäivällä vielä kolmanteen ajoon, ja jahti jatkui sunnuntaina. Samantapaisia viikonloppuja heillä on ohjelmassa joulukuun alkupuolelle saakka.